Jag är Lina Karlsson och jag är 19 år gammal. Jag går i Vörå idrottsgymnasium på 4 år och har sista året kvar ännu. Jag är friidrottare och min gren är 800m. Jag jobbade som tillgänglighetskartläggare i tre veckor från början av juni månad. Jag är hörselskadad, teckenspråkig, döv.
Jag hade sökt till många olika sommarjobb men fick inte något. Men blev glad när jag fick det här erbjudna sommarjobbet som tillgänglighetskartläggare i Vasa stad. Jag tackade gärna “ja” men visste inte vad det var för jobb, men jag tyckte att det lät intressant. Det här jobbet gällde bara under juni månad vilket var lämpligt för mig när jag under senare delen av sommaren har tävlingar och studentskrivningspluggningar till hösten.
När jag började jobba förstod jag snabbt vad det gällde. Man skulle kolla och mäta hur bra en funktionsnedsatt person kan röra på sig i omgivningen. I det här jobbet undersöker man mest med tanke på rullstolsburna och synskadade men vissa saker även för döva. Det var verkligen roligt att kunna hjälpa och förbättra miljö för andra funktionsnedsatta och även för mig själv. Det här jobbet är mycket annorlunda från mina tidigare jobb, det är längre arbetsdagar och inte tungt kroppsarbete vilket passade bra för mig.
Jag har faktiskt aldrig tänkt mycket på sådana här tillgänglighetssaker tidigare, jag önskade att jag har gjort det. Det finns många ställen som borde förbättras och ändras som jag inte har insett tidigare. Jag kommer troligen att tänka och se på de här sakerna mycket i framtiden.
Sist och slutligen vill jag tacka Tiina för erbjudandet om jobb i Vasa stad. Det var kul att lära något nytt och också få nya upplevelser på jobbet. Jag har också fått lära känna några trevliga personer. I det här jobbet har jag också fått lära mig många nya finska ord, vilket är jättebra. Även att få delta i att ändra och förbättra Vasa stads omgivning för alla som har funktionsnedsättning är det mest lysande jag vet.
Hoppeligen ses vi snart igen.
Ha en skön fortsättning på sommaren!
Lina
keskiviikko 21. kesäkuuta 2017
maanantai 5. kesäkuuta 2017
Sommarjobb 2017
Jag heter Julia Back, och är 19 år gammal. Jag tog studenten från Vasa gymnasium i vår, och har jobbat som tillgänglighetskartläggare i fem veckor nu, tillsammans med Krister Linnas.
När jag såg annonsen för det här jobbet bland stadens alla erbjudna sommarjobb, så blev jag genast intresserad. Egentligen hade jag ingen aning om vad jobbet skulle innebära i praktiken, men jag tyckte att det lät som något som skulle kunna passa mig. Jag föddes med en funktionsnedsättning som kallas ryggmärgsbråck, och har i och med det fått en hel del erfarenhet gällande tillgänglighet under årens lopp.
Men jag har aldrig tänkt på tillgänglighet som det breda och innehållsrika begrepp det faktiskt är. Jag har endast tänkt på det tur mitt eget perspektiv, d.v.s. ur en rullstolsburen persons perspektiv. Jag har turen att kunna gå, men jag använder min rullstol vid tillfällen då jag annars skulle behöva gå långt och länge. Jag tycker också om att träna i den, och drömmer om att en dag delta i något rullstolsmaratonlopp. Därför har jag hittills definierat en tillgänglig omgivning som en rullstolsvänlig sådan. Nu vet jag bättre.
Tillgänglighet är så mycket mer. I en tillgänglig omgivning beaktas människors olika behov, och man försöker tillgodose så många som möjligt. Detta är dock lättare sagt än gjort, och inte så lätt att genomföra i praktiken. Det har jag nu börjat förstå. Alla människor har så olika behov, och dessa kan krocka med varandra och inte alltid vara möjliga att tillgodose samtidigt. I den bästa av världar skulle man beakta cyklister, fotgängare, rullstolsburna personer, barnvagnar, personer som använder rollator, personer med nedsatt syn, personer med nedsatt hörsel och så vidare. Och tillsammans kan vi jobba för att göra Vasa till en stad för alla.
Efter mina veckor som tillgänglighetskartläggare är jag många erfarenheter rikare. Jag har lärt mig mycket om tillgänglighetens betydelse; vad man bör tänka på när man bygger nytt, i stadsplaneringen och i stadsutvecklingen. Jag har börjat se min omgivning med nya ögon, och förhoppningsvis blivit bättre på att se saker och ting ur olika synvinklar. Jag har fått träna min finska. Jag har tagit mitt första steg in i arbetslivet, och dessutom lärt känna nya människor och fått nya vänner som jag hoppas hålla kontakt med i framtiden.
Avslutningsvis vill jag tacka framförallt Tiina och Krister, samt Vasa stad som arbetsgivare. Tack Tiina, för de här veckorna jag har fått jobba hos dig. Tack Krister för allt du lärt mig under de här veckorna, det har varit väldigt roligt att jobba med dig. Och tack till Vasa stad, för att jag fick den här möjligheten. Det har varit fem givande och lärorika veckor!
Julia Back
När jag såg annonsen för det här jobbet bland stadens alla erbjudna sommarjobb, så blev jag genast intresserad. Egentligen hade jag ingen aning om vad jobbet skulle innebära i praktiken, men jag tyckte att det lät som något som skulle kunna passa mig. Jag föddes med en funktionsnedsättning som kallas ryggmärgsbråck, och har i och med det fått en hel del erfarenhet gällande tillgänglighet under årens lopp.
Men jag har aldrig tänkt på tillgänglighet som det breda och innehållsrika begrepp det faktiskt är. Jag har endast tänkt på det tur mitt eget perspektiv, d.v.s. ur en rullstolsburen persons perspektiv. Jag har turen att kunna gå, men jag använder min rullstol vid tillfällen då jag annars skulle behöva gå långt och länge. Jag tycker också om att träna i den, och drömmer om att en dag delta i något rullstolsmaratonlopp. Därför har jag hittills definierat en tillgänglig omgivning som en rullstolsvänlig sådan. Nu vet jag bättre.
Tillgänglighet är så mycket mer. I en tillgänglig omgivning beaktas människors olika behov, och man försöker tillgodose så många som möjligt. Detta är dock lättare sagt än gjort, och inte så lätt att genomföra i praktiken. Det har jag nu börjat förstå. Alla människor har så olika behov, och dessa kan krocka med varandra och inte alltid vara möjliga att tillgodose samtidigt. I den bästa av världar skulle man beakta cyklister, fotgängare, rullstolsburna personer, barnvagnar, personer som använder rollator, personer med nedsatt syn, personer med nedsatt hörsel och så vidare. Och tillsammans kan vi jobba för att göra Vasa till en stad för alla.
Efter mina veckor som tillgänglighetskartläggare är jag många erfarenheter rikare. Jag har lärt mig mycket om tillgänglighetens betydelse; vad man bör tänka på när man bygger nytt, i stadsplaneringen och i stadsutvecklingen. Jag har börjat se min omgivning med nya ögon, och förhoppningsvis blivit bättre på att se saker och ting ur olika synvinklar. Jag har fått träna min finska. Jag har tagit mitt första steg in i arbetslivet, och dessutom lärt känna nya människor och fått nya vänner som jag hoppas hålla kontakt med i framtiden.
Avslutningsvis vill jag tacka framförallt Tiina och Krister, samt Vasa stad som arbetsgivare. Tack Tiina, för de här veckorna jag har fått jobba hos dig. Tack Krister för allt du lärt mig under de här veckorna, det har varit väldigt roligt att jobba med dig. Och tack till Vasa stad, för att jag fick den här möjligheten. Det har varit fem givande och lärorika veckor!
Julia Back
tiistai 28. helmikuuta 2017
Onko poliittinen sitoutuvuus ainoa mahdollisuus vaikuttaa – vai voinko tehdä sen kolmannella sektorilla?
Monesti tulee mietittyä, voiko yksi ihminen mitenkään vaikuttaa asioihin.
Ihan pienenä vaikutusmahdollisuudet ovat pienet, silloin pidät huolta siitä, että saat ruokaa ja unta, kuivat housut, ilmaisemalla itkulla tarpeesi vanhemmillesi.
Jos omaa elämääni ajattelen, ensimmäinen vaikuttamismahdollisuus oli Huutoniemen lastentarha, jonka tädit vielä kahdenkymmenen vuoden jälkeen muistivat tomeran tytön, joka puolusti heikompia ja ei jaksanut kiinnostua pojista, jotka kaikella lailla yrittivät herättää tytön mielenkiinnon.
Huutoniemen kansakoulussa sitten oli jo paremmat mahdollisuudet vaikuttaa, tai tehdä vaikutus, se oli helppoa koska olin urheilullinen ja rohkea, muistan voittaneeni hiihtokilpailut ja luistelukilpailut, ja esiinnyin jopa TV:ssä tanssimalla sadepisarana Kyllikki tädin ohjelmassa. Tässä iässä heräsi kiinnostus myös vastakkaista sukupuolta kohtaan, muistaakseni se oli Pekka.
Yhteiskoulusta tuleekin sitten mieleeni ensimmäinen todellinen vaikuttaminen, silloinen jumppa opettajamme aikoi pakottaa uimataidottoman tytön sukeltamaan, muistan vieläkin kuinka vapisten seisoin huutavan opettajamme edessä enkä sallinut tätä. Silloin tajusin, että parhaan tunteen saat auttamalla toista ihmistä.
Aloittaessani työelämässä, sitä vuosien varrella kertyi erilaisia luottamustehtäviä joissa oli mahdollisuus vaikuttaa yrityksessä ja myös auttaa työkavereita. Raha palkkaa näistä ei koskaan saanut. Kun näin jälkeenpäin ajattelee, en todellakaan muista rahapalkkaa, samalla tavalla kuin kiitosta ihmiseltä, jonka esim. pelastin burn oultilta, sitä ei unohda.
Sairastuttuani vakavasti, ei ensimmäisenä tullut mieleenikään, että jatkaisin näitä luottamustehtäviä, mutta kuinka olla nyt kuuden vuoden jälkeen niitä onkin kertynyt jo aika monta. Haluan siis vaikuttaa ja varmasti vaikutankin jollain lailla ympäristössä jossa toimin. Mutta onko se todellista vaikuttamista vai pitäisikö minun lähteä mukaan politiikkaan, kuten eräs nuori ystävättäreni sanoi.
Olenko valmis puoluekuriin, kun joudun luopumaan periaatteistani puolueeni takia. Pystynkö olemaan mukana päättämässä leikkauksista sairailta, vanhuksilta, lapsilta ja niiltä kaikilta pienituloisimmilta. Pystynkö olemaan mukana poliittisissa päätöksissä tietäen että päätös on tyhmä, väärä jne. mutta välttämätön kompromissi ettei tule ennenaikaisia vaaleja. Pystyisinkö lupaamaan kaikkea hyvää vaalien alla, että minut valittaisiin, lupauksia joita en pystyisi pitämään.
Seurattuani nykyisen hallituksen toimia, en voi kuin ihmetellä. Ensin päätetään jotakin, sitten päätös vedetään pois, kun joku valittaa. Poliitikon tulisi mielestäni toimia johdonmukaisesti ja ajatella aina kansan ja Suomen parasta, eikä sitä tykkääkö joku minusta vai ei.
Ja sitten se Sote, miksei käytetä hyväksi meitä potilaita jotka elämme sairautemme kanssa ja tasan tarkkaan tiedämme mitkä asiat ovat hyvin ja mitkä huonosti. Olen sitä mieltä, kun näin suuria päätöksiä tehdään, olisi ehkä parasta tehdä ne ilman poliittisia kiemuroita asiantuntijoiden ja palveluita käyttävien kansalaisten yhteistyöllä.
Politiikan itsekeskeys pelottaa minua, enkä halua olla mukana päättämässä joutuuko esim. joku vanhus harkitsemaan laittaako rahansa ruokaan vai lääkkeisiin. Tätä kaikkea mietittyäni, olen tullut johtopäätökseen, että vaikutan mieluimmin lähiympäristössä toimimalla aktiivisesti potilasjärjestössä ja liitossa.
Haluan uskoa, että ihmisestä löytyy kuitenkin lopulta hyvyyttä toista ihmistä kohtaan ja siinä ei tarvita politiikkaa.
Tuija Vuorinen
Poliittiset vaikuttajakandidaatit ovat Vaasan Seudun Yhdistysten tiloissa tentattavanamme 30.3.2017 klo 18.00. Tilaisuus alkaa klo 17.00 kahvilla ja jatkuu puolentunnin Sote infolla, jonka antaa Jukka Kentala. Voit lähettää etukäteiskysymyksiä 20.3.2017 mennessä osoitteeseen info@vaasanseudunyhdistykset.fi
Ihan pienenä vaikutusmahdollisuudet ovat pienet, silloin pidät huolta siitä, että saat ruokaa ja unta, kuivat housut, ilmaisemalla itkulla tarpeesi vanhemmillesi.
Jos omaa elämääni ajattelen, ensimmäinen vaikuttamismahdollisuus oli Huutoniemen lastentarha, jonka tädit vielä kahdenkymmenen vuoden jälkeen muistivat tomeran tytön, joka puolusti heikompia ja ei jaksanut kiinnostua pojista, jotka kaikella lailla yrittivät herättää tytön mielenkiinnon.
Huutoniemen kansakoulussa sitten oli jo paremmat mahdollisuudet vaikuttaa, tai tehdä vaikutus, se oli helppoa koska olin urheilullinen ja rohkea, muistan voittaneeni hiihtokilpailut ja luistelukilpailut, ja esiinnyin jopa TV:ssä tanssimalla sadepisarana Kyllikki tädin ohjelmassa. Tässä iässä heräsi kiinnostus myös vastakkaista sukupuolta kohtaan, muistaakseni se oli Pekka.
Yhteiskoulusta tuleekin sitten mieleeni ensimmäinen todellinen vaikuttaminen, silloinen jumppa opettajamme aikoi pakottaa uimataidottoman tytön sukeltamaan, muistan vieläkin kuinka vapisten seisoin huutavan opettajamme edessä enkä sallinut tätä. Silloin tajusin, että parhaan tunteen saat auttamalla toista ihmistä.
Aloittaessani työelämässä, sitä vuosien varrella kertyi erilaisia luottamustehtäviä joissa oli mahdollisuus vaikuttaa yrityksessä ja myös auttaa työkavereita. Raha palkkaa näistä ei koskaan saanut. Kun näin jälkeenpäin ajattelee, en todellakaan muista rahapalkkaa, samalla tavalla kuin kiitosta ihmiseltä, jonka esim. pelastin burn oultilta, sitä ei unohda.
Sairastuttuani vakavasti, ei ensimmäisenä tullut mieleenikään, että jatkaisin näitä luottamustehtäviä, mutta kuinka olla nyt kuuden vuoden jälkeen niitä onkin kertynyt jo aika monta. Haluan siis vaikuttaa ja varmasti vaikutankin jollain lailla ympäristössä jossa toimin. Mutta onko se todellista vaikuttamista vai pitäisikö minun lähteä mukaan politiikkaan, kuten eräs nuori ystävättäreni sanoi.
Olenko valmis puoluekuriin, kun joudun luopumaan periaatteistani puolueeni takia. Pystynkö olemaan mukana päättämässä leikkauksista sairailta, vanhuksilta, lapsilta ja niiltä kaikilta pienituloisimmilta. Pystynkö olemaan mukana poliittisissa päätöksissä tietäen että päätös on tyhmä, väärä jne. mutta välttämätön kompromissi ettei tule ennenaikaisia vaaleja. Pystyisinkö lupaamaan kaikkea hyvää vaalien alla, että minut valittaisiin, lupauksia joita en pystyisi pitämään.
Seurattuani nykyisen hallituksen toimia, en voi kuin ihmetellä. Ensin päätetään jotakin, sitten päätös vedetään pois, kun joku valittaa. Poliitikon tulisi mielestäni toimia johdonmukaisesti ja ajatella aina kansan ja Suomen parasta, eikä sitä tykkääkö joku minusta vai ei.
Ja sitten se Sote, miksei käytetä hyväksi meitä potilaita jotka elämme sairautemme kanssa ja tasan tarkkaan tiedämme mitkä asiat ovat hyvin ja mitkä huonosti. Olen sitä mieltä, kun näin suuria päätöksiä tehdään, olisi ehkä parasta tehdä ne ilman poliittisia kiemuroita asiantuntijoiden ja palveluita käyttävien kansalaisten yhteistyöllä.
Politiikan itsekeskeys pelottaa minua, enkä halua olla mukana päättämässä joutuuko esim. joku vanhus harkitsemaan laittaako rahansa ruokaan vai lääkkeisiin. Tätä kaikkea mietittyäni, olen tullut johtopäätökseen, että vaikutan mieluimmin lähiympäristössä toimimalla aktiivisesti potilasjärjestössä ja liitossa.
Haluan uskoa, että ihmisestä löytyy kuitenkin lopulta hyvyyttä toista ihmistä kohtaan ja siinä ei tarvita politiikkaa.
Tuija Vuorinen
Poliittiset vaikuttajakandidaatit ovat Vaasan Seudun Yhdistysten tiloissa tentattavanamme 30.3.2017 klo 18.00. Tilaisuus alkaa klo 17.00 kahvilla ja jatkuu puolentunnin Sote infolla, jonka antaa Jukka Kentala. Voit lähettää etukäteiskysymyksiä 20.3.2017 mennessä osoitteeseen info@vaasanseudunyhdistykset.fi
keskiviikko 7. joulukuuta 2016
AJATUKSIA PYÖRÄTUOLILTA
Otin osaa perjantaina 2.12. Vammaisten päivän tapahtumaan kokemalla lyhyen hetken pyörätuolissa. Aivan uutta se ei minulle ollut. Olin opiskeluaikanani 80-luvun lopulla päivän palvelutalolla kokemassa, kuinka tiloissa pyörätuolilla selviää. Uutta oli olla julkisessa ympäristössä, erilaisissa tiloissa ja myös ulkona. Kokea sää, tavata reitillä tuttuja ja kohdata tilanteita, joissa jouduin toteamaan, etten pääse tuonne. Kuvassa Paula Kemppinen ja Toni Viljanmaa kelaavat ja avustajana Maija Pakkanen.Kuva Tiina Salonen.
Tuolissa istuessa tuli asiallisesta pukeutumisesta huolimatta kylmähkö ja näkökulma on aivan toinen, pääasiassa alhaalta ylöspäin. Luiskat, vaikkakin määräysten mukaiset, vaativat voimaa, kynnykset tekniikkaa ja erilaiset pinnat tuntemusta siitä, kuinka pyörä sen päällä toimii. Kaikki tämä itselle tottumattomana.
Selväksi reitin kuljettuani tuli se, että esteetön reitti, vaikkapa kauppakeskuksen läpi, on oltava selvästi merkitty, samoin esteetön wc. Tunne siitä, että minun on turvallista kulkea, rakentuu myös siitä, miten portaat ja luiskat on merkitty, jotta niille ei pyörätuolilla huomaamattaan joudu.
Työssäni rakennustarkastajana valvon myös esteettömien tilojen rakentumista sekä turvallisuuteen vaikuttavien määräysten toteuttamista. Uusissa rakennusprojekteissa, kun asiat ovat jo suunnittelun lähtökohtana, on helpompaa huomioida nämä asiat ja tehdä myös enemmän esteettömyyden eteen, kuin jo rakennetussa ympäristössä. Joskus vanha oleva rakenne ei yksinkertaisesti tilojen ja tasoerojen vuoksi taivu täydelliseen esteettömyyteen, mutta aina löytyy jokin sitä edistävä parannettava asia, hissit, uusi yhteys, tilojen yhdistäminen, wc-tilojen yhteiskäyttö yms. Vaasassa meillä on paljon arvokasta vanhaa rakennuskantaa, jotka asettavat omat rajaehtonsa. Hyvät ja sovellettavat ratkaisut, jotka johtavat esteettömään ympäristöön ovat kullanarvoisia. Tarvitaan ymmärtämistä, luovuutta ja välillä myös kompromisseja eri intressien välillä.
Torin ympäristö julkisine tiloineen oli ja on kohtalaisen hyvä esteettömyyden näkökulmasta. Siitä sivuun astuminen olisi voinut olla vielä enemmän silmiä avaavaa. Olemme rakennusvalvonnan työssä mukana esteettömyysprojektissa, jolla pyritään esteettömyyttä lisäämään konkreettisella tasolla. Ensimmäisenä tavoitteena on saada torin esteetön ympäristö laajentumaan.
On tärkeää ymmärtää, ettei esteetön ympäristö ole vain pientä ryhmää varten. Ikärakenne muuttuu, vanhempia, tavalla tai toisella heikosti liikkuvia, on yhä enemmän. Esteetön ympäristö palvelee myös pyöräilijöitä tai lastenvaunujen kanssa kulkevia. Meillä jokaisella on oikeus ja tulee olla mahdollisuus osallistua normaaliin elämään ilman sitä, että liikkumista on rajoitettu.
Kokemus oli hyvä ja olen tuosta mahdollisuudesta kiitollinen. Paperilla suunnitelmia katsoessani on niin helppo todeta monet asiat hyviksi, ymmärtämättä kuitenkaan riittävästi sitä, mitä suunnitelma voi todellisuudessa käyttäjälleen tarkoittaa.
Kiitos Tiinalle ja Annelle sekä muille järjestelyissä mukana olleille erinomaisesta päivästä
Paula Kemppinen, vt rakennustarkastaja, Vaasa
tiistai 29. marraskuuta 2016
POSITIIVINEN ASENNE MUKANA KOKO ELÄMÄN!
Nykyään puhutaan paljon asenteesta, voiko oma asenne olla ase masentumista ja luovuttamista vastaan?
Jos minulta kysytään niin juuri nyt vastaan voi olla. Saatuani diagnoosin vaikeasta sairaudesta koko maailmani tuntui murtuvan, mutta jostain syystä, en tiedä onko veren perintönä saatu lahja, päätin olla tuhlaamatta niitä hyviä hetkiä joita minulla on jäljellä valittamiseen tai kohtaloni surkutteluun. Päätin elää hetkessä ja sitä päätöstä olen noudattanut noin viisi vuotta.
Sairastuin työikäisenä, ja oli kova paikka luopua työympäristöstä, jossa olin ollut lähes 40 vuotta. Olin jo työssäni osallistunut työpaikan luottamustehtäviin, niin oli jotenkin itsestäänselvyys että osallistun myös sairastuttuani vapaaehtoistyöhön jossa voin auttaa samassa tilanteessa olevia ja samalla hankkia itselleni merkityksellistä tekemistä.
Vapaaehtoistyötä voit tehdä kuitenkin omilla ehdoilla ja jos tuntuu raskaalta voit toki ottaa taukoa erilailla kuin palkkatyössä. Vapaaehtoistyö antaa paljon, olen saanut uusia ystäviä ja verkoston jonka avulla selviää niistä vaikeista hetkistä joita sairauteni tuo. Samalla toimin aktiivisena kansalaisena niillä voimavaroilla joita minulla on.
Minut valittiin pari viikkoa sitten Suomen Parkinson liiton hallituksen varapuheenjohtajaksi suurella äänienemmistöllä. Tällä paikalla pystyn vaikuttamaan meidän potilaiden edunvalvontaan ja ehkä omalla esimerkilläni auttaa muita sairastavia löytämään oman positiivisen asenteensa sairaudesta huolimatta. Elämä jatkuu vaikka vähän erilaisena kuin ennen sairautta.
Toivoisin, että sairastavat osaavat arvostaa itseään, ei sairaus tee kenestäkään huonompaa ihmistä. Elämä vain on sellaista, että kaikilla meillä on oma kohtalomme, ja ainut millä siihen voimme vaikuttaa, on oma asenteemme.
Teille kaikille sairastaville, menkää mukaan yhdistyksenne toimintaan. Vertaistuki on todella tärkeää ja sitä ette muualta löydä kuin samassa tilanteessa olevilta.
Et ole missään niin suureksi hyödyksi
kuin siinä, mitä haluat tehdä tosissasi, vilpittömästi ja intohimoisesti.
Silloin annat eniten, silloin olet arvokkain.
Tuija Vuorinen
perjantai 26. elokuuta 2016
KESÄTYÖ VAASAN ESTEETTÖMYYDENKARTOITTJANA
Olen Krister, 23-vuotias. Opiskelen englantia vielä tällä hetkellä Vaasan yliopistossa. Olen ollut töissä esteettömyydenkartoittajana Vaasan kaupungilla toukokuun puolestavälistä asti. Itselläni on synnynnäinen näkövamma, jonka ansiosta minulla on varsin paljon omakohtaista tietoa näkövammaisten tarpeista erilaisissa liikkeissä.
Opiskelijoilla on sen verran rajoitetusti rahaa käytettävissä, jotta kesätyötä olisi melkein pakko saada, edellisestä kesätyöpaikasta onkin jo kolme vuotta aikaa huolimatta säännöllisestä hakemuksien lähetyksestä. Muutamina vuosina tuntuikin erittäin turhauttavalta, ja alkoikin tuntua ettei näkövammainen ihminen voi erottua positiivisesti ”normaalien” ihmisten joukosta työnhaussa. Yritin aina näistä epäonnistumisista huolimatta ajatella asiaa niin, että minäpäs sitten haen sellaisiin paikkoihin, jossa hakemuksestani ei varmastikaan kieltäydytä. Nämä kesät vietiin siis festareilla talkootyöntekijänä Seinäjoella, Turussa ja Tampereella.
Työjakson aikana kaupungilla minulla oli varsin monipuolisesti erilaisia työtehtäviä. Ensisijaisesti kävin kartoittamassa keskustan alueen liikkeitä ja Vaasan kaupungin toimipisteitä, jotta kaupunki saisi tiedon ansaitsisiko ne hienon Vaasa kaikille tarran. Työn tuloksestani olikin jo uutinen Vaasan kaupungin sivuilla. HS-centerin ehdin kartoittamaan kokonaan, mutta Rewell Center jäi valitettavasti kesken, mutta eiköhän sinnekin saada muutama tarra lisää.
Sain olla mukana kehittämässä kaupungin nettisivuja näkövammaisten tarpeet huomioiden. Sain myös suunnitella reittejä keskustan alueen esteettömyyskävelyyn ja tulevaan nuorten vammaisten pubitapahtumaan. Lisäksi olin bussikierroksella kartoittamassa Vaasan Paikallisliikenteen nykytilannetta esteettömyyden näkökulmasta. Sain myös tehdä pikkasen oman alani asioita muutamien kääntämisjuttujen merkeissä.
Pahinta mitä tämän työjakson aikana on sattunut, oli viime viikolla, kun palattuani lounaalta istuin tietokoneen ääreen ja ampiainen pisti minua poskeen.
On ollut oikein mukavaa olla töissä ja parantaa kaupunkia, jossa viimeiset kolme vuotta on vierähtänyt erittäin nopeasti uusien kavereiden seurassa opiskelun merkeissä. Oli hienoa kuulla viime viikolla, että tekemäni kartoituksen tuloksena Vanhaan apteekkiin tulee induktiosilmukka. Harmittaa sinänsä vähän, kun en itse pääse nauttimaan näistä positiivisista muutoksista, sillä Yliopiston tekemän päätöksen vuoksi joudun muuttamaan Jyväskylään jatkamaan opintojani.
Isot kiitokset Vaasan kaupungille hyvästä käytännöstä työllistää kaikenlaisia ihmisiä!
Krister Linnas
Olen Krister, 23-vuotias. Opiskelen englantia vielä tällä hetkellä Vaasan yliopistossa. Olen ollut töissä esteettömyydenkartoittajana Vaasan kaupungilla toukokuun puolestavälistä asti. Itselläni on synnynnäinen näkövamma, jonka ansiosta minulla on varsin paljon omakohtaista tietoa näkövammaisten tarpeista erilaisissa liikkeissä.
Opiskelijoilla on sen verran rajoitetusti rahaa käytettävissä, jotta kesätyötä olisi melkein pakko saada, edellisestä kesätyöpaikasta onkin jo kolme vuotta aikaa huolimatta säännöllisestä hakemuksien lähetyksestä. Muutamina vuosina tuntuikin erittäin turhauttavalta, ja alkoikin tuntua ettei näkövammainen ihminen voi erottua positiivisesti ”normaalien” ihmisten joukosta työnhaussa. Yritin aina näistä epäonnistumisista huolimatta ajatella asiaa niin, että minäpäs sitten haen sellaisiin paikkoihin, jossa hakemuksestani ei varmastikaan kieltäydytä. Nämä kesät vietiin siis festareilla talkootyöntekijänä Seinäjoella, Turussa ja Tampereella.
Työjakson aikana kaupungilla minulla oli varsin monipuolisesti erilaisia työtehtäviä. Ensisijaisesti kävin kartoittamassa keskustan alueen liikkeitä ja Vaasan kaupungin toimipisteitä, jotta kaupunki saisi tiedon ansaitsisiko ne hienon Vaasa kaikille tarran. Työn tuloksestani olikin jo uutinen Vaasan kaupungin sivuilla. HS-centerin ehdin kartoittamaan kokonaan, mutta Rewell Center jäi valitettavasti kesken, mutta eiköhän sinnekin saada muutama tarra lisää.
Sain olla mukana kehittämässä kaupungin nettisivuja näkövammaisten tarpeet huomioiden. Sain myös suunnitella reittejä keskustan alueen esteettömyyskävelyyn ja tulevaan nuorten vammaisten pubitapahtumaan. Lisäksi olin bussikierroksella kartoittamassa Vaasan Paikallisliikenteen nykytilannetta esteettömyyden näkökulmasta. Sain myös tehdä pikkasen oman alani asioita muutamien kääntämisjuttujen merkeissä.
Pahinta mitä tämän työjakson aikana on sattunut, oli viime viikolla, kun palattuani lounaalta istuin tietokoneen ääreen ja ampiainen pisti minua poskeen.
On ollut oikein mukavaa olla töissä ja parantaa kaupunkia, jossa viimeiset kolme vuotta on vierähtänyt erittäin nopeasti uusien kavereiden seurassa opiskelun merkeissä. Oli hienoa kuulla viime viikolla, että tekemäni kartoituksen tuloksena Vanhaan apteekkiin tulee induktiosilmukka. Harmittaa sinänsä vähän, kun en itse pääse nauttimaan näistä positiivisista muutoksista, sillä Yliopiston tekemän päätöksen vuoksi joudun muuttamaan Jyväskylään jatkamaan opintojani.
Isot kiitokset Vaasan kaupungille hyvästä käytännöstä työllistää kaikenlaisia ihmisiä!
Krister Linnas
torstai 25. helmikuuta 2016
ESTEETTÖMYYS ON LAAJA-ALAISTA
Pitkään rakennusalalla toimineen diplomi-insinööri Risto Pesosen kolumni Pohjalaisessa 27.11.2015 käsitteli hienosti esteettömyyden laaja-alaisuutta. Pesonen toi esille myös jännityksen miten kaupungin käy Euroopan laajuisessa kilpailussa. Tuolloin oli tiedossa, että olimme kilpailuun osallistuneesta 48 kaupungista sijoittuneet 5 parhaan joukkoon.
Sijoituimme 4. sijalle. EU komissio oli meidän erityisvahvuutena nostanut esille vammaisten työllistämiseen liittyviä seikkoja. Erityisesti Job Shadow Day-päivään (JSD) osallistuminen ja vammaisten nuorten kesätyökokeilu tulevana kesänä olivat merkittäviä tekijöitä sijoittumiseemme.
Huom. kesätöitä voi hakea tämän helmikuun ajan ja tänä vuonna JSD-päivä eli työnvarjostuspäivä on 27.4.2016. Lisätietoja päivästä saa Vaasan Seudun Yhdistyksestä Jessica Åhmannilta.
Tuota kolumnin kirjoittaja Risto Pesosta on yritetty tavoitella Vaasan kaupungille lähetetyllä kirjeellä, josta hehkuu hätä asioiden hoitamattomuudesta.
Tuossa nimettömässä kirjeessä kaivataan kipeästi lukemista ja siinä tulee esille myös kirjaston liian tiukka ovipumppu. Siksi haluankin tuoda tietoon kirjastomme erinomaisen kotipalvelun niille asiakkaille, jotka eivät esimerkiksi korkean iän, liikuntaesteen tai sairauden vuoksi voi itse asioida kirjastossa tai kirjastoautossa. Kirjaston kotipalvelu on maksutonta ja käytettävissä on koko Vaasan kaupunginkirjaston aineisto. Aluksi asiakkaan oikeutus kotipalveluun todetaan haastattelemalla, jonka jälkeen voidaan tehdä kotipalvelusopimus ja asiakasprofiili.
Kirjaston kotipalveluasiakas saa toivomaansa kirjastoaineistoa kotiin kerran kuukaudessa keskiviikkoisin, lukuun ottamatta heinäkuuta. Ota yhteyttä vastaava kirjastovirkailija Eija Aromaahan, ke tai pe puh. 040 5653544 tai 06-325 3543, eija.aromaa(at)vaasa.fi
Kaupungilla toimii myös palautejärjestelmä, jonka kautta kuntalaiset voivat antaa palautetta myös esteettömyyteen liittyvissä seikoissa. Rohkeasti yhteyttä, esteettömyyden saralla löytyy paljon kehitettävää ja työtä riittää yhdessä tekemiseen.
Tiina Mäki, Vaasan kaupungin vammais- ja esteettömyysasiamies, 0400 956 221, tiina.maki(at)vaasa.fi, postiosoite: Ruutikellarintie 4, 210, 65100 Vaasa
Sijoituimme 4. sijalle. EU komissio oli meidän erityisvahvuutena nostanut esille vammaisten työllistämiseen liittyviä seikkoja. Erityisesti Job Shadow Day-päivään (JSD) osallistuminen ja vammaisten nuorten kesätyökokeilu tulevana kesänä olivat merkittäviä tekijöitä sijoittumiseemme.
Huom. kesätöitä voi hakea tämän helmikuun ajan ja tänä vuonna JSD-päivä eli työnvarjostuspäivä on 27.4.2016. Lisätietoja päivästä saa Vaasan Seudun Yhdistyksestä Jessica Åhmannilta.
Tuota kolumnin kirjoittaja Risto Pesosta on yritetty tavoitella Vaasan kaupungille lähetetyllä kirjeellä, josta hehkuu hätä asioiden hoitamattomuudesta.
Tuossa nimettömässä kirjeessä kaivataan kipeästi lukemista ja siinä tulee esille myös kirjaston liian tiukka ovipumppu. Siksi haluankin tuoda tietoon kirjastomme erinomaisen kotipalvelun niille asiakkaille, jotka eivät esimerkiksi korkean iän, liikuntaesteen tai sairauden vuoksi voi itse asioida kirjastossa tai kirjastoautossa. Kirjaston kotipalvelu on maksutonta ja käytettävissä on koko Vaasan kaupunginkirjaston aineisto. Aluksi asiakkaan oikeutus kotipalveluun todetaan haastattelemalla, jonka jälkeen voidaan tehdä kotipalvelusopimus ja asiakasprofiili.
Kirjaston kotipalveluasiakas saa toivomaansa kirjastoaineistoa kotiin kerran kuukaudessa keskiviikkoisin, lukuun ottamatta heinäkuuta. Ota yhteyttä vastaava kirjastovirkailija Eija Aromaahan, ke tai pe puh. 040 5653544 tai 06-325 3543, eija.aromaa(at)vaasa.fi
Kaupungilla toimii myös palautejärjestelmä, jonka kautta kuntalaiset voivat antaa palautetta myös esteettömyyteen liittyvissä seikoissa. Rohkeasti yhteyttä, esteettömyyden saralla löytyy paljon kehitettävää ja työtä riittää yhdessä tekemiseen.
Tiina Mäki, Vaasan kaupungin vammais- ja esteettömyysasiamies, 0400 956 221, tiina.maki(at)vaasa.fi, postiosoite: Ruutikellarintie 4, 210, 65100 Vaasa
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)