Esteettömämpi yhteiskunta lähtee asennevamman korjauksella

Toukokuussa aloitin kesätyöni Vaasan kaupungilla esteettömyyden kartoittajana. Kun hain työpaikkaa, minulla ei ollut aavistustakaan siitä, kuinka tämä työpaikka tulisi muuttamaan ajatusmaailmaani. Julkisoikeuden opiskelijana olin tietenkin päntännyt lainsäädäntöä esteettömyydestä ennen työn alkua. Tunsin hallinneeni asian hyvin, mutta kun pääsin vammais- ja esteettömyysasiamiehen Tiina Mäen perehdytykseen, alkoi minulle valjeta mystinen todellisuus. Todellisuus siitä, että esteettömyys on niin laaja ja monimuotoinen asia, että se liittyy lähes kaikkeen mitä pystyt aisteilla (kuulo, näkö, tunto ja haju) havainnoimaan. Se ei liity pelkästään edes aisteihin, vaan siihen että havainnoitu ympäristö on ymmärrettävä ja selkeä. Lainsäädäntö antaa kyllä raamit esteettömyydelle, mutta se, kuinka esteettömyys toteutetaan ja todetaan, on eri asia. Omasta mielestäni, esteettömyys lähtee yhdenvertaisesta ajattelutavasta. Siitä että olemme iso muurahaispesä ja kannamme jokainen kortemme esteettömään kekoon.

Työtehtäviini kuului kartoittaa erilaisten julkisten palvelujen esteettömyyttä havainnointilomaketta apuna käyttäen. Parhaimmat ystäväni kartoittaessa olivat digitaalinen vatupassi, mittanauha, kalapuntari sekä aistit. Niiden avulla kartoitin eri kohteita asiakkaan näkökulmasta aina saapumisesta asioimisen kautta poistumiseen. Olin myös mukana kahdessa eri esteettömyyskävelyssä Vähäkyrössä sekä Tervajoella alueellisen vammaisneuvoston kanssa. Järjestin heinäkuun alussa esteettömyystempauksen ja olin tyytyväinen siihen, kuinka media otti tempauksen huomioon. Kaiken tämän lisäksi sain seurata vierestä Tiinan työtä ja olla mukana Esteetön Kaupunki 2016–kilpailuun osallistumisessa. Mitä enemmän tein töitä, sitä vähemmän tunsin tietäväni esteettömyydestä. Se taas sai minulle tunteen, että haluan tietää lisää.

Kartoituksia tehdessäni rupesin näkemään maailman jotenkin toisin. Saatoin vapaa-aikanakin ruveta kertomaan, kuinka vaaralliset jotkut portaat ovat ilman käsijohdetta, kuinka hyvä juttu riittävät ja selkeät opasteet ovat tai kuinka tärkeää on, että pollareissa on riittävät värikontrastit. Huomasin kesätyöni aikana, että olen hurahtanut esteettömyyteen. Esteettömyys on sellainen asia, joka luo tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta sekä vahvistaa ihmis- ja perusoikeuksiamme. Se ei ole pienen vähemmistön välttämättömyys, etu tai oikeus, vaan se hyödyttää meitä kaikkia. Esteetön ympäristö helpottaa silloin, kun me vanhenemme, perustamme perheen, kannamme painavia kantamuksia kotiin tai työpaikalle tai silloin, kun tapahtuu jotain odottamatonta. Ei pidä olla itsekäs ja ajatella, että ”tämä asia ei minulle kuulu”, koska esteettömyys on meidän kaikkien asia. Siksi mielekkäintä kesätyössäni olikin saada tietämys esteettömyydestä, joka hyödyttää kaikkia.

Jenna Veera Asikainen, Esteettömyyden kartoittaja
Vaasa 24.8.2015