Jag är Lina Karlsson och jag är 19 år gammal. Jag går i Vörå idrottsgymnasium på 4 år och har sista året kvar ännu. Jag är friidrottare och min gren är 800m. Jag jobbade som tillgänglighetskartläggare i tre veckor från början av juni månad. Jag är hörselskadad, teckenspråkig, döv.
Jag hade sökt till många olika sommarjobb men fick inte något. Men blev glad när jag fick det här erbjudna sommarjobbet som tillgänglighetskartläggare i Vasa stad. Jag tackade gärna “ja” men visste inte vad det var för jobb, men jag tyckte att det lät intressant. Det här jobbet gällde bara under juni månad vilket var lämpligt för mig när jag under senare delen av sommaren har tävlingar och studentskrivningspluggningar till hösten.
När jag började jobba förstod jag snabbt vad det gällde. Man skulle kolla och mäta hur bra en funktionsnedsatt person kan röra på sig i omgivningen. I det här jobbet undersöker man mest med tanke på rullstolsburna och synskadade men vissa saker även för döva. Det var verkligen roligt att kunna hjälpa och förbättra miljö för andra funktionsnedsatta och även för mig själv. Det här jobbet är mycket annorlunda från mina tidigare jobb, det är längre arbetsdagar och inte tungt kroppsarbete vilket passade bra för mig.
Jag har faktiskt aldrig tänkt mycket på sådana här tillgänglighetssaker tidigare, jag önskade att jag har gjort det. Det finns många ställen som borde förbättras och ändras som jag inte har insett tidigare. Jag kommer troligen att tänka och se på de här sakerna mycket i framtiden.
Sist och slutligen vill jag tacka Tiina för erbjudandet om jobb i Vasa stad. Det var kul att lära något nytt och också få nya upplevelser på jobbet. Jag har också fått lära känna några trevliga personer. I det här jobbet har jag också fått lära mig många nya finska ord, vilket är jättebra. Även att få delta i att ändra och förbättra Vasa stads omgivning för alla som har funktionsnedsättning är det mest lysande jag vet.
Hoppeligen ses vi snart igen.
Ha en skön fortsättning på sommaren!
Lina
keskiviikko 21. kesäkuuta 2017
maanantai 5. kesäkuuta 2017
Sommarjobb 2017
Jag heter Julia Back, och är 19 år gammal. Jag tog studenten från Vasa gymnasium i vår, och har jobbat som tillgänglighetskartläggare i fem veckor nu, tillsammans med Krister Linnas.
När jag såg annonsen för det här jobbet bland stadens alla erbjudna sommarjobb, så blev jag genast intresserad. Egentligen hade jag ingen aning om vad jobbet skulle innebära i praktiken, men jag tyckte att det lät som något som skulle kunna passa mig. Jag föddes med en funktionsnedsättning som kallas ryggmärgsbråck, och har i och med det fått en hel del erfarenhet gällande tillgänglighet under årens lopp.
Men jag har aldrig tänkt på tillgänglighet som det breda och innehållsrika begrepp det faktiskt är. Jag har endast tänkt på det tur mitt eget perspektiv, d.v.s. ur en rullstolsburen persons perspektiv. Jag har turen att kunna gå, men jag använder min rullstol vid tillfällen då jag annars skulle behöva gå långt och länge. Jag tycker också om att träna i den, och drömmer om att en dag delta i något rullstolsmaratonlopp. Därför har jag hittills definierat en tillgänglig omgivning som en rullstolsvänlig sådan. Nu vet jag bättre.
Tillgänglighet är så mycket mer. I en tillgänglig omgivning beaktas människors olika behov, och man försöker tillgodose så många som möjligt. Detta är dock lättare sagt än gjort, och inte så lätt att genomföra i praktiken. Det har jag nu börjat förstå. Alla människor har så olika behov, och dessa kan krocka med varandra och inte alltid vara möjliga att tillgodose samtidigt. I den bästa av världar skulle man beakta cyklister, fotgängare, rullstolsburna personer, barnvagnar, personer som använder rollator, personer med nedsatt syn, personer med nedsatt hörsel och så vidare. Och tillsammans kan vi jobba för att göra Vasa till en stad för alla.
Efter mina veckor som tillgänglighetskartläggare är jag många erfarenheter rikare. Jag har lärt mig mycket om tillgänglighetens betydelse; vad man bör tänka på när man bygger nytt, i stadsplaneringen och i stadsutvecklingen. Jag har börjat se min omgivning med nya ögon, och förhoppningsvis blivit bättre på att se saker och ting ur olika synvinklar. Jag har fått träna min finska. Jag har tagit mitt första steg in i arbetslivet, och dessutom lärt känna nya människor och fått nya vänner som jag hoppas hålla kontakt med i framtiden.
Avslutningsvis vill jag tacka framförallt Tiina och Krister, samt Vasa stad som arbetsgivare. Tack Tiina, för de här veckorna jag har fått jobba hos dig. Tack Krister för allt du lärt mig under de här veckorna, det har varit väldigt roligt att jobba med dig. Och tack till Vasa stad, för att jag fick den här möjligheten. Det har varit fem givande och lärorika veckor!
Julia Back
När jag såg annonsen för det här jobbet bland stadens alla erbjudna sommarjobb, så blev jag genast intresserad. Egentligen hade jag ingen aning om vad jobbet skulle innebära i praktiken, men jag tyckte att det lät som något som skulle kunna passa mig. Jag föddes med en funktionsnedsättning som kallas ryggmärgsbråck, och har i och med det fått en hel del erfarenhet gällande tillgänglighet under årens lopp.
Men jag har aldrig tänkt på tillgänglighet som det breda och innehållsrika begrepp det faktiskt är. Jag har endast tänkt på det tur mitt eget perspektiv, d.v.s. ur en rullstolsburen persons perspektiv. Jag har turen att kunna gå, men jag använder min rullstol vid tillfällen då jag annars skulle behöva gå långt och länge. Jag tycker också om att träna i den, och drömmer om att en dag delta i något rullstolsmaratonlopp. Därför har jag hittills definierat en tillgänglig omgivning som en rullstolsvänlig sådan. Nu vet jag bättre.
Tillgänglighet är så mycket mer. I en tillgänglig omgivning beaktas människors olika behov, och man försöker tillgodose så många som möjligt. Detta är dock lättare sagt än gjort, och inte så lätt att genomföra i praktiken. Det har jag nu börjat förstå. Alla människor har så olika behov, och dessa kan krocka med varandra och inte alltid vara möjliga att tillgodose samtidigt. I den bästa av världar skulle man beakta cyklister, fotgängare, rullstolsburna personer, barnvagnar, personer som använder rollator, personer med nedsatt syn, personer med nedsatt hörsel och så vidare. Och tillsammans kan vi jobba för att göra Vasa till en stad för alla.
Efter mina veckor som tillgänglighetskartläggare är jag många erfarenheter rikare. Jag har lärt mig mycket om tillgänglighetens betydelse; vad man bör tänka på när man bygger nytt, i stadsplaneringen och i stadsutvecklingen. Jag har börjat se min omgivning med nya ögon, och förhoppningsvis blivit bättre på att se saker och ting ur olika synvinklar. Jag har fått träna min finska. Jag har tagit mitt första steg in i arbetslivet, och dessutom lärt känna nya människor och fått nya vänner som jag hoppas hålla kontakt med i framtiden.
Avslutningsvis vill jag tacka framförallt Tiina och Krister, samt Vasa stad som arbetsgivare. Tack Tiina, för de här veckorna jag har fått jobba hos dig. Tack Krister för allt du lärt mig under de här veckorna, det har varit väldigt roligt att jobba med dig. Och tack till Vasa stad, för att jag fick den här möjligheten. Det har varit fem givande och lärorika veckor!
Julia Back
tiistai 28. helmikuuta 2017
Onko poliittinen sitoutuvuus ainoa mahdollisuus vaikuttaa – vai voinko tehdä sen kolmannella sektorilla?
Monesti tulee mietittyä, voiko yksi ihminen mitenkään vaikuttaa asioihin.
Ihan pienenä vaikutusmahdollisuudet ovat pienet, silloin pidät huolta siitä, että saat ruokaa ja unta, kuivat housut, ilmaisemalla itkulla tarpeesi vanhemmillesi.
Jos omaa elämääni ajattelen, ensimmäinen vaikuttamismahdollisuus oli Huutoniemen lastentarha, jonka tädit vielä kahdenkymmenen vuoden jälkeen muistivat tomeran tytön, joka puolusti heikompia ja ei jaksanut kiinnostua pojista, jotka kaikella lailla yrittivät herättää tytön mielenkiinnon.
Huutoniemen kansakoulussa sitten oli jo paremmat mahdollisuudet vaikuttaa, tai tehdä vaikutus, se oli helppoa koska olin urheilullinen ja rohkea, muistan voittaneeni hiihtokilpailut ja luistelukilpailut, ja esiinnyin jopa TV:ssä tanssimalla sadepisarana Kyllikki tädin ohjelmassa. Tässä iässä heräsi kiinnostus myös vastakkaista sukupuolta kohtaan, muistaakseni se oli Pekka.
Yhteiskoulusta tuleekin sitten mieleeni ensimmäinen todellinen vaikuttaminen, silloinen jumppa opettajamme aikoi pakottaa uimataidottoman tytön sukeltamaan, muistan vieläkin kuinka vapisten seisoin huutavan opettajamme edessä enkä sallinut tätä. Silloin tajusin, että parhaan tunteen saat auttamalla toista ihmistä.
Aloittaessani työelämässä, sitä vuosien varrella kertyi erilaisia luottamustehtäviä joissa oli mahdollisuus vaikuttaa yrityksessä ja myös auttaa työkavereita. Raha palkkaa näistä ei koskaan saanut. Kun näin jälkeenpäin ajattelee, en todellakaan muista rahapalkkaa, samalla tavalla kuin kiitosta ihmiseltä, jonka esim. pelastin burn oultilta, sitä ei unohda.
Sairastuttuani vakavasti, ei ensimmäisenä tullut mieleenikään, että jatkaisin näitä luottamustehtäviä, mutta kuinka olla nyt kuuden vuoden jälkeen niitä onkin kertynyt jo aika monta. Haluan siis vaikuttaa ja varmasti vaikutankin jollain lailla ympäristössä jossa toimin. Mutta onko se todellista vaikuttamista vai pitäisikö minun lähteä mukaan politiikkaan, kuten eräs nuori ystävättäreni sanoi.
Olenko valmis puoluekuriin, kun joudun luopumaan periaatteistani puolueeni takia. Pystynkö olemaan mukana päättämässä leikkauksista sairailta, vanhuksilta, lapsilta ja niiltä kaikilta pienituloisimmilta. Pystynkö olemaan mukana poliittisissa päätöksissä tietäen että päätös on tyhmä, väärä jne. mutta välttämätön kompromissi ettei tule ennenaikaisia vaaleja. Pystyisinkö lupaamaan kaikkea hyvää vaalien alla, että minut valittaisiin, lupauksia joita en pystyisi pitämään.
Seurattuani nykyisen hallituksen toimia, en voi kuin ihmetellä. Ensin päätetään jotakin, sitten päätös vedetään pois, kun joku valittaa. Poliitikon tulisi mielestäni toimia johdonmukaisesti ja ajatella aina kansan ja Suomen parasta, eikä sitä tykkääkö joku minusta vai ei.
Ja sitten se Sote, miksei käytetä hyväksi meitä potilaita jotka elämme sairautemme kanssa ja tasan tarkkaan tiedämme mitkä asiat ovat hyvin ja mitkä huonosti. Olen sitä mieltä, kun näin suuria päätöksiä tehdään, olisi ehkä parasta tehdä ne ilman poliittisia kiemuroita asiantuntijoiden ja palveluita käyttävien kansalaisten yhteistyöllä.
Politiikan itsekeskeys pelottaa minua, enkä halua olla mukana päättämässä joutuuko esim. joku vanhus harkitsemaan laittaako rahansa ruokaan vai lääkkeisiin. Tätä kaikkea mietittyäni, olen tullut johtopäätökseen, että vaikutan mieluimmin lähiympäristössä toimimalla aktiivisesti potilasjärjestössä ja liitossa.
Haluan uskoa, että ihmisestä löytyy kuitenkin lopulta hyvyyttä toista ihmistä kohtaan ja siinä ei tarvita politiikkaa.
Tuija Vuorinen
Poliittiset vaikuttajakandidaatit ovat Vaasan Seudun Yhdistysten tiloissa tentattavanamme 30.3.2017 klo 18.00. Tilaisuus alkaa klo 17.00 kahvilla ja jatkuu puolentunnin Sote infolla, jonka antaa Jukka Kentala. Voit lähettää etukäteiskysymyksiä 20.3.2017 mennessä osoitteeseen info@vaasanseudunyhdistykset.fi
Ihan pienenä vaikutusmahdollisuudet ovat pienet, silloin pidät huolta siitä, että saat ruokaa ja unta, kuivat housut, ilmaisemalla itkulla tarpeesi vanhemmillesi.
Jos omaa elämääni ajattelen, ensimmäinen vaikuttamismahdollisuus oli Huutoniemen lastentarha, jonka tädit vielä kahdenkymmenen vuoden jälkeen muistivat tomeran tytön, joka puolusti heikompia ja ei jaksanut kiinnostua pojista, jotka kaikella lailla yrittivät herättää tytön mielenkiinnon.
Huutoniemen kansakoulussa sitten oli jo paremmat mahdollisuudet vaikuttaa, tai tehdä vaikutus, se oli helppoa koska olin urheilullinen ja rohkea, muistan voittaneeni hiihtokilpailut ja luistelukilpailut, ja esiinnyin jopa TV:ssä tanssimalla sadepisarana Kyllikki tädin ohjelmassa. Tässä iässä heräsi kiinnostus myös vastakkaista sukupuolta kohtaan, muistaakseni se oli Pekka.
Yhteiskoulusta tuleekin sitten mieleeni ensimmäinen todellinen vaikuttaminen, silloinen jumppa opettajamme aikoi pakottaa uimataidottoman tytön sukeltamaan, muistan vieläkin kuinka vapisten seisoin huutavan opettajamme edessä enkä sallinut tätä. Silloin tajusin, että parhaan tunteen saat auttamalla toista ihmistä.
Aloittaessani työelämässä, sitä vuosien varrella kertyi erilaisia luottamustehtäviä joissa oli mahdollisuus vaikuttaa yrityksessä ja myös auttaa työkavereita. Raha palkkaa näistä ei koskaan saanut. Kun näin jälkeenpäin ajattelee, en todellakaan muista rahapalkkaa, samalla tavalla kuin kiitosta ihmiseltä, jonka esim. pelastin burn oultilta, sitä ei unohda.
Sairastuttuani vakavasti, ei ensimmäisenä tullut mieleenikään, että jatkaisin näitä luottamustehtäviä, mutta kuinka olla nyt kuuden vuoden jälkeen niitä onkin kertynyt jo aika monta. Haluan siis vaikuttaa ja varmasti vaikutankin jollain lailla ympäristössä jossa toimin. Mutta onko se todellista vaikuttamista vai pitäisikö minun lähteä mukaan politiikkaan, kuten eräs nuori ystävättäreni sanoi.
Olenko valmis puoluekuriin, kun joudun luopumaan periaatteistani puolueeni takia. Pystynkö olemaan mukana päättämässä leikkauksista sairailta, vanhuksilta, lapsilta ja niiltä kaikilta pienituloisimmilta. Pystynkö olemaan mukana poliittisissa päätöksissä tietäen että päätös on tyhmä, väärä jne. mutta välttämätön kompromissi ettei tule ennenaikaisia vaaleja. Pystyisinkö lupaamaan kaikkea hyvää vaalien alla, että minut valittaisiin, lupauksia joita en pystyisi pitämään.
Seurattuani nykyisen hallituksen toimia, en voi kuin ihmetellä. Ensin päätetään jotakin, sitten päätös vedetään pois, kun joku valittaa. Poliitikon tulisi mielestäni toimia johdonmukaisesti ja ajatella aina kansan ja Suomen parasta, eikä sitä tykkääkö joku minusta vai ei.
Ja sitten se Sote, miksei käytetä hyväksi meitä potilaita jotka elämme sairautemme kanssa ja tasan tarkkaan tiedämme mitkä asiat ovat hyvin ja mitkä huonosti. Olen sitä mieltä, kun näin suuria päätöksiä tehdään, olisi ehkä parasta tehdä ne ilman poliittisia kiemuroita asiantuntijoiden ja palveluita käyttävien kansalaisten yhteistyöllä.
Politiikan itsekeskeys pelottaa minua, enkä halua olla mukana päättämässä joutuuko esim. joku vanhus harkitsemaan laittaako rahansa ruokaan vai lääkkeisiin. Tätä kaikkea mietittyäni, olen tullut johtopäätökseen, että vaikutan mieluimmin lähiympäristössä toimimalla aktiivisesti potilasjärjestössä ja liitossa.
Haluan uskoa, että ihmisestä löytyy kuitenkin lopulta hyvyyttä toista ihmistä kohtaan ja siinä ei tarvita politiikkaa.
Tuija Vuorinen
Poliittiset vaikuttajakandidaatit ovat Vaasan Seudun Yhdistysten tiloissa tentattavanamme 30.3.2017 klo 18.00. Tilaisuus alkaa klo 17.00 kahvilla ja jatkuu puolentunnin Sote infolla, jonka antaa Jukka Kentala. Voit lähettää etukäteiskysymyksiä 20.3.2017 mennessä osoitteeseen info@vaasanseudunyhdistykset.fi
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)