Esteettömämpi yhteiskunta lähtee asennevamman korjauksella

Toukokuussa aloitin kesätyöni Vaasan kaupungilla esteettömyyden kartoittajana. Kun hain työpaikkaa, minulla ei ollut aavistustakaan siitä, kuinka tämä työpaikka tulisi muuttamaan ajatusmaailmaani. Julkisoikeuden opiskelijana olin tietenkin päntännyt lainsäädäntöä esteettömyydestä ennen työn alkua. Tunsin hallinneeni asian hyvin, mutta kun pääsin vammais- ja esteettömyysasiamiehen Tiina Mäen perehdytykseen, alkoi minulle valjeta mystinen todellisuus. Todellisuus siitä, että esteettömyys on niin laaja ja monimuotoinen asia, että se liittyy lähes kaikkeen mitä pystyt aisteilla (kuulo, näkö, tunto ja haju) havainnoimaan. Se ei liity pelkästään edes aisteihin, vaan siihen että havainnoitu ympäristö on ymmärrettävä ja selkeä. Lainsäädäntö antaa kyllä raamit esteettömyydelle, mutta se, kuinka esteettömyys toteutetaan ja todetaan, on eri asia. Omasta mielestäni, esteettömyys lähtee yhdenvertaisesta ajattelutavasta. Siitä että olemme iso muurahaispesä ja kannamme jokainen kortemme esteettömään kekoon.

Työtehtäviini kuului kartoittaa erilaisten julkisten palvelujen esteettömyyttä havainnointilomaketta apuna käyttäen. Parhaimmat ystäväni kartoittaessa olivat digitaalinen vatupassi, mittanauha, kalapuntari sekä aistit. Niiden avulla kartoitin eri kohteita asiakkaan näkökulmasta aina saapumisesta asioimisen kautta poistumiseen. Olin myös mukana kahdessa eri esteettömyyskävelyssä Vähäkyrössä sekä Tervajoella alueellisen vammaisneuvoston kanssa. Järjestin heinäkuun alussa esteettömyystempauksen ja olin tyytyväinen siihen, kuinka media otti tempauksen huomioon. Kaiken tämän lisäksi sain seurata vierestä Tiinan työtä ja olla mukana Esteetön Kaupunki 2016–kilpailuun osallistumisessa. Mitä enemmän tein töitä, sitä vähemmän tunsin tietäväni esteettömyydestä. Se taas sai minulle tunteen, että haluan tietää lisää.

Kartoituksia tehdessäni rupesin näkemään maailman jotenkin toisin. Saatoin vapaa-aikanakin ruveta kertomaan, kuinka vaaralliset jotkut portaat ovat ilman käsijohdetta, kuinka hyvä juttu riittävät ja selkeät opasteet ovat tai kuinka tärkeää on, että pollareissa on riittävät värikontrastit. Huomasin kesätyöni aikana, että olen hurahtanut esteettömyyteen. Esteettömyys on sellainen asia, joka luo tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta sekä vahvistaa ihmis- ja perusoikeuksiamme. Se ei ole pienen vähemmistön välttämättömyys, etu tai oikeus, vaan se hyödyttää meitä kaikkia. Esteetön ympäristö helpottaa silloin, kun me vanhenemme, perustamme perheen, kannamme painavia kantamuksia kotiin tai työpaikalle tai silloin, kun tapahtuu jotain odottamatonta. Ei pidä olla itsekäs ja ajatella, että ”tämä asia ei minulle kuulu”, koska esteettömyys on meidän kaikkien asia. Siksi mielekkäintä kesätyössäni olikin saada tietämys esteettömyydestä, joka hyödyttää kaikkia.

Jenna Veera Asikainen, Esteettömyyden kartoittaja
Vaasa 24.8.2015

PANOSTETAAN ESTEETTÖMYYTEEN

Vammaisneuvosto

Tänä vuonna aloitti uusi vammaisneuvosto, joka nimettiin vuosille 2015 – 2017, jäsenten yhteystiedot löytyvät blogin sivusta kohdasta vammaisneuvosto. Vammaisneuvosto on kaupunginhallituksen alainen neuvosto.

Vammaisneuvoston tehtävät:
1. Edistää viranomaisten, vammaisten henkilöiden ja vammaisjärjestöjen
yhteistoimintaa
2. Seurata vammaisten tarpeiden kehitystä kaupungin alueella
3. Seurata kaupungin päätöksentekoa vammaisten kannalta
4. Edistää vammaisten mahdollisuuksia osallistua ja vaikuttaa kaupungin
päätöksentekoon
5. Edistää vammaisten tasa-arvoista osallistumista yhteiskunnan eri toimintoihin,
kuten esimerkiksi koulutukseen, työhön, sosiaali- ja terveyspalveluihin,
kulttuuri- ja harrastustoimintaan
6. Seurata vammaisille tarkoitettujen palveluiden ja muiden etuuksien kehitystä
kaupungissa
7. Tehdä aloitteita ja esityksiä sekä antaa lausuntoja kaupungin eri
viranomaisille vammaisia koskevissa asioissa
8. Huolehtia käsittelemiensä asioiden tiedottamisesta
9. Valmistella toimintasuunnitelma ja toimintakertomus
10. Hoitaa muut kaupunginhallituksen vammaisneuvostolle määräämät

Esteettömyyden edistäminen on ollut vammaisneuvostossa erityisesti esillä. Kaupungin henkilökunnalle on toteutettu esteettömyyskoulutusta ja jaettu esteettömyystietoutta monella tapaa, valittu kaupunkiorganisaation eri tahojen esteettömyysvastaavat.

Vammaisneuvoston aloitteesta on kaupungin hallitus päättänyt osallistua Esteetön kaupunki 2016 -kilpailuun. Kilpailu on kaskiosainen. Ensiksi valitaan valtakunnan taholla esteettömyyskriteerit täyttävät kaupungit, joiden hakemukset lähetetään edelleen EU:n raadin käsittelyyn. Suomen Turku ja Helsinki ovat kilpailussa aikaisemmin menestyneet.

Vammaisneuvosto on haastanut kaikki Vaasan julkiset ja yksityiset palveluntuottajat esteettömyystalkoisiin. Esteettömyystarra luovutetaan merkiksi esteettömyyden huomioimisesta liikkeille 1.9.2015 lähtien. Tarran suunnittelukilpailu on meneillään 6.8.2015 saakka.

Kesätyöntekijän panos on suunnattu esteettömyyden kartoittamiseen kaupungin omissa yksiköissä ja kaupunginkeskustan alueen yksityisissä palvelupisteissä. Tavoitteena on, että kaupungin palveluista tiedotettaessa saadaan myös tieto saavutettavuudesta eli miten ja ketkä toimipisteeseen pääsevät. Jenna Veera Asikainen toteuttaa myös elokuussa esteettömyyskävelyn yhdessä Vähänkyrön alueellisen vammaisneuvoston kanssa Tervajoella.

Vammaisneuvosto on myös haastanut valtakunnallisen vammaisneuvoston reagoimaan asiamiespostien ja R-kioskien esteettömyyden parantamiseen, nykyään kun postipaketit ja passit noudetaan ko. paikoista.

Esteettömyyden kartoittamiseen on jokaisella kaupunkilaisella mahdollisuus vaikuttaa! Kerro hyvistä ja huonoista palveluista tai paikoista.

Mitä on esteettömyys?

Esteettömyys mielletään helposti vain rampiksi, mutta se on monimuotoinen ja laaja kokonaisuus asioita, jotka parantavat ja yhdenvertaistavat yhteiskuntaa sekä elämänlaatua. Esteettömyydessä otetaan huomioon esimerkiksi näkemiseen, kuulemiseen, kommunikaatioon ja viestintään liittyvät asiat. Vammaisneuvosto haluaa ottaa esteettömyyden osaksi kaupunginkuvaa. Se merkitsee turvallisuutta ja laatua, joka lähtee esteettömästä ajattelutavasta sekä oikeista asenteista ottaa erilaisuus huomioon esimerkiksi rakennetun ympäristön suunnittelussa ja toteuttamisessa. Huolimatta henkilöiden toimintakyvyn rajoituksista tai kyvyistä erilaisiin tilanteisiin ja olosuhteisiin on esteettömyyden huomioiminen ympäristön, tuotteiden, palveluiden ja vuorovaikutuksen suunnittelussa ja toteutuksessa tärkeää. Esteetön ympäristö yhdistää eikä erottele ihmisiä, koska esteetön ympäristö hyödyttää kaikkia. Se on suureksi avuksi kuljetettaessa tavaroita, siivous- ja huoltotoimille tai liikuttaessa lastenrattaiden, rollaattorin tai pyörätuolin kanssa.

Esteettömät ratkaisut mahdollistavat yhdenvertaisuuden jokaiselle ihmiselle toimia arjessa. Esteettömyyden toteutuminen edellyttää katkeamatonta yhteistyötä esimerkiksi rakennuksen, tuotteen tai palvelun suunnittelusta sen toteutukseen ja ylläpitoon.

Esteettömyyden toteuttaminen on jokaisen asenteesta kiinni.

Haastan jokaisen hitusen muuttamaan asennetta yhdenvertaisen yhteiskunnan puolesta.


Tiina Mäki
Vammais- ja esteettömyysasiamies

TYÖELÄMÄN OSALLISUUS KAIKILLE

Tänä päivänä korostetaan ja puhutaan paljon osallisuudesta eli yhteisöön osallistumisesta ja siinä osallisena olemista. Palkkatyö on yksi merkittävimmistä yhteisölliseen toimintaan osallistumisesta.

Työllistyminen on yhteiskunnallisen tasa-arvon toteutumisen kulmakivi ja se on erittäin tärkeä tekijä hyvinvoinnin ja sosiaalisen integraation kannalta. Jokainen meistä haluaa kuulua jonnekin, kokea olevansa arvokas ja tärkeä. Työ mahdollistaa osallisuuden yhteiskuntaan, turvaa toimeentulon ja se on yksi tehokkaimmista syrjäytymisen ehkäisykeinoista.

Suomessa jokaisella kansalaisella on perustuslain mukaan oikeus työhön. Tämä oikeus ei valitettavasti kuitenkaan toteudu kaikille. Vammaisia ja pitkäaikaissairaita työttömiä on VATES:n mukaan maassamme noin 250 000. Heistä noin 65 000 haluaisi olla osallisena työelämässä. Myös tällä joukolla on sama oikeus tehdä töitä, kuin muillakin. Eikä tämä ole vain minun mielipiteeni vaan näin sanotaan myös YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevassa yleissopimuksessa, jonka Suomi on allekirjoittanut jo vuonna 2007.

Mikä sitten estää näiden ihmisten työllistymismahdollisuuksia? Osatyökykyisten ihmisten työllistymistä haittaavia tekijöitä katsotaan moninaisiksi. En puhu nyt toimintakyvyn rajoitteista, koska ne eivät ole este, vaan ihmisten asenteista ja ennakkoluuloista. Niiden taustalla paistaa usein tietämättömyys. Nykyinen käsityksemme työntekijän ja työkyvyn normista estää meitä näkemästä niitä mahdollisuuksia, joita osatyökykyisten työllistämiseen olisi. Sama ajattelutapa myös osittain estää työkyvyttömäksi määriteltyjä ihmisiä pyrkimästä työelämään. Kun kuullaan, että työnhakijana on vammainen henkilö, usein ajatellaan ensimmäisenä hänen vammaansa ja oletetaan sen estävän työn teon. Välttämättä ei edes harkita vammaisen henkilön palkkaamista, tietämättä ja perehtymättä kuitenkaan sen tarkemmin tämän henkilön todelliseen osaamiseen, tietämykseen ja kokemukseen sekä toimintakyvyn todelliseen tilanteeseen ja joustaviin vaihtoehtoihin. Koulutuksen, nykyaikaisen tekniikan, joustavan työn organisoinnin ja työolosuhteiden yksilöllisen mukauttamisen myötä voidaan mahdollistaa osatyökykyisenkin työelämään osallistuminen hänen oman toimintakykynsä mukaisesti.

Vammaisten ja pitkäaikaissairaiden henkilöiden pääsy työhön, työelämässä pysyminen ja tasa-arvoinen urakehitys edellyttävät nykyistä laajempaa tietopohjaa ja hyviä kokemuksia osatyökykyisistä työntekijöistä. Se, että tätä tietopohjaa ja kokemuksia saataisiin lisättyä edellyttää mielestäni työnantajilta rohkeutta olla avoimempia erilaisille työnhakijoille. Vammaisten ja vammattomien ihmisten työskentely yhdessä edistää hyvin konkreettisella tavalla moniarvoista yhteiskuntaa, jota tulisi mielestäni tukea koko yhteiskuntamme voimin.

Toivon, että kirjoitukseni herättäisi ajatuksia ja keskustelua vammaisten ja pitkäaikaissairaiden henkilöiden yhdenvertaisesta osallisuudesta työelämässä sekä laajemmin yhteiskunnassa. Kun rajoitteiden sijasta kiinnitetään huomio vahvuuksiin, voi kaikki olla mahdollista. Mahdollistetaanhan kaikille tasavertaisesti hyvä ja arvokas elämä Hyvinvointivaltiossamme!



Heidi Ojala, Sosionomiopiskelija VAMK