Monesti tulee mietittyä, voiko yksi ihminen mitenkään vaikuttaa asioihin.
Ihan pienenä vaikutusmahdollisuudet ovat pienet, silloin pidät huolta siitä, että saat ruokaa ja unta, kuivat housut, ilmaisemalla itkulla tarpeesi vanhemmillesi.
Jos omaa elämääni ajattelen, ensimmäinen vaikuttamismahdollisuus oli Huutoniemen lastentarha, jonka tädit vielä kahdenkymmenen vuoden jälkeen muistivat tomeran tytön, joka puolusti heikompia ja ei jaksanut kiinnostua pojista, jotka kaikella lailla yrittivät herättää tytön mielenkiinnon.
Huutoniemen kansakoulussa sitten oli jo paremmat mahdollisuudet vaikuttaa, tai tehdä vaikutus, se oli helppoa koska olin urheilullinen ja rohkea, muistan voittaneeni hiihtokilpailut ja luistelukilpailut, ja esiinnyin jopa TV:ssä tanssimalla sadepisarana Kyllikki tädin ohjelmassa. Tässä iässä heräsi kiinnostus myös vastakkaista sukupuolta kohtaan, muistaakseni se oli Pekka.
Yhteiskoulusta tuleekin sitten mieleeni ensimmäinen todellinen vaikuttaminen, silloinen jumppa opettajamme aikoi pakottaa uimataidottoman tytön sukeltamaan, muistan vieläkin kuinka vapisten seisoin huutavan opettajamme edessä enkä sallinut tätä. Silloin tajusin, että parhaan tunteen saat auttamalla toista ihmistä.
Aloittaessani työelämässä, sitä vuosien varrella kertyi erilaisia luottamustehtäviä joissa oli mahdollisuus vaikuttaa yrityksessä ja myös auttaa työkavereita. Raha palkkaa näistä ei koskaan saanut. Kun näin jälkeenpäin ajattelee, en todellakaan muista rahapalkkaa, samalla tavalla kuin kiitosta ihmiseltä, jonka esim. pelastin burn oultilta, sitä ei unohda.
Sairastuttuani vakavasti, ei ensimmäisenä tullut mieleenikään, että jatkaisin näitä luottamustehtäviä, mutta kuinka olla nyt kuuden vuoden jälkeen niitä onkin kertynyt jo aika monta. Haluan siis vaikuttaa ja varmasti vaikutankin jollain lailla ympäristössä jossa toimin. Mutta onko se todellista vaikuttamista vai pitäisikö minun lähteä mukaan politiikkaan, kuten eräs nuori ystävättäreni sanoi.
Olenko valmis puoluekuriin, kun joudun luopumaan periaatteistani puolueeni takia. Pystynkö olemaan mukana päättämässä leikkauksista sairailta, vanhuksilta, lapsilta ja niiltä kaikilta pienituloisimmilta. Pystynkö olemaan mukana poliittisissa päätöksissä tietäen että päätös on tyhmä, väärä jne. mutta välttämätön kompromissi ettei tule ennenaikaisia vaaleja. Pystyisinkö lupaamaan kaikkea hyvää vaalien alla, että minut valittaisiin, lupauksia joita en pystyisi pitämään.
Seurattuani nykyisen hallituksen toimia, en voi kuin ihmetellä. Ensin päätetään jotakin, sitten päätös vedetään pois, kun joku valittaa. Poliitikon tulisi mielestäni toimia johdonmukaisesti ja ajatella aina kansan ja Suomen parasta, eikä sitä tykkääkö joku minusta vai ei.
Ja sitten se Sote, miksei käytetä hyväksi meitä potilaita jotka elämme sairautemme kanssa ja tasan tarkkaan tiedämme mitkä asiat ovat hyvin ja mitkä huonosti. Olen sitä mieltä, kun näin suuria päätöksiä tehdään, olisi ehkä parasta tehdä ne ilman poliittisia kiemuroita asiantuntijoiden ja palveluita käyttävien kansalaisten yhteistyöllä.
Politiikan itsekeskeys pelottaa minua, enkä halua olla mukana päättämässä joutuuko esim. joku vanhus harkitsemaan laittaako rahansa ruokaan vai lääkkeisiin. Tätä kaikkea mietittyäni, olen tullut johtopäätökseen, että vaikutan mieluimmin lähiympäristössä toimimalla aktiivisesti potilasjärjestössä ja liitossa.
Haluan uskoa, että ihmisestä löytyy kuitenkin lopulta hyvyyttä toista ihmistä kohtaan ja siinä ei tarvita politiikkaa.
Tuija Vuorinen
Poliittiset vaikuttajakandidaatit ovat Vaasan Seudun Yhdistysten tiloissa tentattavanamme 30.3.2017 klo 18.00. Tilaisuus alkaa klo 17.00 kahvilla ja jatkuu puolentunnin Sote infolla, jonka antaa Jukka Kentala. Voit lähettää etukäteiskysymyksiä 20.3.2017 mennessä osoitteeseen info@vaasanseudunyhdistykset.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti