Otin osaa perjantaina 2.12. Vammaisten päivän tapahtumaan kokemalla lyhyen hetken pyörätuolissa. Aivan uutta se ei minulle ollut. Olin opiskeluaikanani 80-luvun lopulla päivän palvelutalolla kokemassa, kuinka tiloissa pyörätuolilla selviää. Uutta oli olla julkisessa ympäristössä, erilaisissa tiloissa ja myös ulkona. Kokea sää, tavata reitillä tuttuja ja kohdata tilanteita, joissa jouduin toteamaan, etten pääse tuonne. Kuvassa Paula Kemppinen ja Toni Viljanmaa kelaavat ja avustajana Maija Pakkanen.Kuva Tiina Salonen.
Tuolissa istuessa tuli asiallisesta pukeutumisesta huolimatta kylmähkö ja näkökulma on aivan toinen, pääasiassa alhaalta ylöspäin. Luiskat, vaikkakin määräysten mukaiset, vaativat voimaa, kynnykset tekniikkaa ja erilaiset pinnat tuntemusta siitä, kuinka pyörä sen päällä toimii. Kaikki tämä itselle tottumattomana.
Selväksi reitin kuljettuani tuli se, että esteetön reitti, vaikkapa kauppakeskuksen läpi, on oltava selvästi merkitty, samoin esteetön wc. Tunne siitä, että minun on turvallista kulkea, rakentuu myös siitä, miten portaat ja luiskat on merkitty, jotta niille ei pyörätuolilla huomaamattaan joudu.
Työssäni rakennustarkastajana valvon myös esteettömien tilojen rakentumista sekä turvallisuuteen vaikuttavien määräysten toteuttamista. Uusissa rakennusprojekteissa, kun asiat ovat jo suunnittelun lähtökohtana, on helpompaa huomioida nämä asiat ja tehdä myös enemmän esteettömyyden eteen, kuin jo rakennetussa ympäristössä. Joskus vanha oleva rakenne ei yksinkertaisesti tilojen ja tasoerojen vuoksi taivu täydelliseen esteettömyyteen, mutta aina löytyy jokin sitä edistävä parannettava asia, hissit, uusi yhteys, tilojen yhdistäminen, wc-tilojen yhteiskäyttö yms. Vaasassa meillä on paljon arvokasta vanhaa rakennuskantaa, jotka asettavat omat rajaehtonsa. Hyvät ja sovellettavat ratkaisut, jotka johtavat esteettömään ympäristöön ovat kullanarvoisia. Tarvitaan ymmärtämistä, luovuutta ja välillä myös kompromisseja eri intressien välillä.
Torin ympäristö julkisine tiloineen oli ja on kohtalaisen hyvä esteettömyyden näkökulmasta. Siitä sivuun astuminen olisi voinut olla vielä enemmän silmiä avaavaa. Olemme rakennusvalvonnan työssä mukana esteettömyysprojektissa, jolla pyritään esteettömyyttä lisäämään konkreettisella tasolla. Ensimmäisenä tavoitteena on saada torin esteetön ympäristö laajentumaan.
On tärkeää ymmärtää, ettei esteetön ympäristö ole vain pientä ryhmää varten. Ikärakenne muuttuu, vanhempia, tavalla tai toisella heikosti liikkuvia, on yhä enemmän. Esteetön ympäristö palvelee myös pyöräilijöitä tai lastenvaunujen kanssa kulkevia. Meillä jokaisella on oikeus ja tulee olla mahdollisuus osallistua normaaliin elämään ilman sitä, että liikkumista on rajoitettu.
Kokemus oli hyvä ja olen tuosta mahdollisuudesta kiitollinen. Paperilla suunnitelmia katsoessani on niin helppo todeta monet asiat hyviksi, ymmärtämättä kuitenkaan riittävästi sitä, mitä suunnitelma voi todellisuudessa käyttäjälleen tarkoittaa.
Kiitos Tiinalle ja Annelle sekä muille järjestelyissä mukana olleille erinomaisesta päivästä
Paula Kemppinen, vt rakennustarkastaja, Vaasa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti