Miten elämäni muuttui kun pääsin Vaasan Seudun Yhdistykseen työkokeiluun ja sen kautta vapaaehtoiseksi

Tässä nyt muistelen, minkälainen sohvaperuna olin 2 vuotta sitten, kun asustelin vanhempieni luona ja olin niistä riippuvainen. Yhtenä päivänä sain mahdollisuuden päästä työkokeiluun Vaasan Seudun Yhdistykseen. Olin kyllä heti mukana meiningissä. Sain tietoa että on olemassa Nuorille suuntautuva ryhmä joka toimii sekä valtakunnallisesti sekä paikallisesti eli NUORISOYYHTEISTYÖ SEITTI.

Seitti tarjoaa liikuntavammaisille sekä pitkäaikaissairaille nuorille erilaista toimintaa. Olin heti innoissani kun sain mahdollisuuden päästä mukaan valtakunnalliseen toimintaan. Seitistä olen saanut vertaistukea, hyviä ystäviä ja ideoita paikalliseen toimintaan. Mutta niin kuin jokainen aloitta pienistä asioista niin tein myös minäkin paikallisesta Seitistä ja kuinka järjestää kiva mutta houkutteleva tapahtuma.

Kävin kokemuskoulutus kurssin jossa koulutetaan kertomaan omista kokemuksista. Valitsin että kerron epilepsiasta koska se on osa minun elämää ja tulee aina olemaan ja halusin myös kertoa siitä koska se on piiloutuva mutta vakava sairaus. Tämän kautta pääsin Epilepsialiiton nuorten jaostoon Nuoret liekit toimintaan, jossa me mietitään nuorten toimintaa ym. Kokemuskouluttajana on aivan mahtava olla. Olen saanut paljon enemmän itsevarmuutta kun menen ryhmän eteen kertomaan oman elämän tarinan - olen oma iloinen itseni. Ennen en olisi edes pystynyt siihen siis olla ryhmän edessä. Koulussa olin sydän kurkussa kun menin kertomaan jotakin luokan eteen ryhmässä tai yksin.

Kun aloitin työkokeilun, Vaasan Seudun Yhdistyksessä olin ujo. Halusin oppia asioita omassa tahdissa. Ja kyllä se oma juttu sitten löytyi. Olin saanut uusia työkavereita tukiverkoston ja paikan jonne halusin tulla yhä uudestaan. Suurimman vaikutuksen teki se että ihmiset eivät katsoneet vammaa vaan ainoastaan positiivista asennetta sekä sain tukea uusien asioiden oppimiseen.

Kun työkokeiluni oli loppu, kysyin Vasan Seudun Yhdistyksen projektipäälliköltä että voisinko jäädä VSY:lle vapaaehtoiseksi, koska minulla oli kuitenkin Seitti jonka kanssa puuhasin ja hääräsin. Sain jäädä. Ja se on ollut ehkä elämäni paras asia. Jos en olisi täällä ihmisten ilmoilla, niin olisin varmaan vielä vanhempieni kotinurkissa ja kököttäisin telkkarin edessä päivät pitkät 

Nykyään asun vuokralla yksiössä jossa olen asunut noin vuoden. Minulla on henkilökohtainen avustaja. Muuttaminen pois kotoa ei varmaan olisi ollut mahdollista ilman vapaaehtoistyöpaikastani saamaani tietoa mahdollisuuksista, palvelusuunnitelmaa ja tietoja mistä hakea eri palveluita. Minä ja vanhempani emme osanneet etsiä oikeita palveluita ja muuttaminen pois kotoa oli tärkeä asia minulle koska halusin tehdä omia päätöksiä mitä on tärkeätä jokaisen nuoren elämässä vammainen tai ei!!

Nykyään vietän päivät VSY:llä tai sitten junassa matkustaen pitkin Suomea erilaisissa palavereissa. Ei voi muuta kun sanoa että tykkään vapaaehtoistyöstäni, koska olen saanut oppia uusia asioita. Tietysti toivoisin palkallista työtä minulle ja myös muille liikuntarajoitteisille.
Mutta monessa mukana oleva nainen niin kyllä se aika tuppaa täyttyä eri tapahtumista eri liitoissa sekä palavereista

Vappuaattona 2014

Sofi Djupsjöbacka

Nuorisoyhteistyö Seitti
Nuoret liekit